Pikkutiira (Sternula albifrons) on Kalajoen ja Iin välisen rannikkoalueen erikoisuus, missä laji pesii muutamilla parhailla hiekkarannoilla sekä joillain ihmisen tuottamilla ympäristöillä kuten satamakentillä. Pikkutiirasta on muodostunut vuosien varrella minun lempilintuni, mikä on aina mukava saada kameran eteen. Oheiset kuvat ovat Oulunsalon Nenännokalta.
Lapasorsilla (Anas clypeata) oli pientä reviirikiistaa tai pikemminkin kiistaa yhdestä naaraasta Kalajoen Raja-Pöllässä. On se tuo keväinen meri vaan hieno, jos vielä saa jäälauttoja lintukuvan taustalle...
Raahessa työhommissa ollessani huomasin jo kaukaa länsilounaasta suoraan matalalla kohti lipuvan naaraspukuisen suohaukan, joka määrittyi hetikohta arosuohaukaksi (Circus macrourus). Lintu tuli hiljalleen kohti ja ohitti minut hyvässä myötävalossa aika läheltä, jolloin sain kuvattua siitä oheiset ruudut. Tämän jälkeen lintu laskeutui lähistönrämeenreunaan, mistä samalla hetkellä ponnahti päkättävä riekko. Parin minuutin päästä kaksi riekkoa lensi vierestäni noin kymmenen metrin päästä arosuohaukka perässään! Harmittavasti en ehtinyt tähän tilanteeseen mukaan kameran kanssa, koska aloin kirjoittamaan linnusta viestiä Lintutiedotukseen. Riekot laskeutuivat pian sorakuopan reunalle ja macro niiden perässä. Vähän ajan päästä tästä lintu tuli taas vierestäni ja suuntasi pienelle sadevesilampareelle, mistä se huomasi valko- ja ...
Kävin vappupäivänä pikaisella kuvausreissulla tuossa "alakerrassa" eli Oulun Kuivasjärven Kaijonlahdella, mistä löytyi tällä kertaa kameran eteen juhlapukuisia haapanoita ja sinisorsia. Pullasorsiahan nämä ovat, mutta saimpahan silti molemmista lajeista parhaat lajikuvani tähän mennessä. Varsinkin haapanoille tuli kiva tausta, kun vastarannan ruskea pajupusikko kuvastui veteen.
Isokäpylintu (Loxia pytyopsittacus) kävi Raahessa soramontulla hakemassa kiviä ja patsasteli hyvin kesysti sorakasan päällä, kun lintua lähestyi hitaasti ryömien. Pääsin hienosti kuvaamaan tätä pohjolan papukaijaa, mutta harmittavasti kovassa keskipäivän auringossa.
Lintujen kevätmuutto on sykähdyttävä tapahtuma! Jokakeväinen ilmiö on lintuharrastajalle ja -kuvaajalle vuoden kiireisintä aikaa, jolloin maastossa on pyrittävä olemaan mahdollisimman paljon. Varsinkin suurempien lintujen, kuten esimerkiksi hanhien, joutsenten sekä petolintujen ja kahlaajien muutto on kevään parhainta antia. Ohessa muutama muuttokuva tältä keväältä Raahesta.
Maastossa on nyt paljon käpylintuja. Ainakin täällä Pohjois-Pohjanmaalla tuntuu, että aina kun menee metsään, niin kuulee niiden kilkuttavaa ääntelyä jostain. Näyttäähän ainakin kuusen käpysatokin todella erinomaiselta. Kävimme maaliskuun lopuilla hiihtämässä Litokairan reunamilla, missä käpylinnut olivat selvästi yleisimpiä lintuja - eihän toki talvisesta metsä- ja suoerämaasta kovin montaa muuta lajia voi löytääkään. Mutta olisipa ollut hiljaista ilman käpylintuja, joita lauleskeli useampia jokaisessa alueen metsäsaarekkeessa. Papinpalontien varrella lintuja oli myös runsaasti tiellä etsimässä suoloja autoista pudonneista jääkönteistä. Arvioin reissun kokonaismääräksi karkeasti ottaen noin 90 lintua, joista pikkukäpylinnun ja isokäpylinnun suhde oli 2:1. Alla muutamia kuvia tiellä suoloja hakevista linnuista. Laulavat linnut olivat huomattavasti arempia ...
Viitatiainen (Parus palustris) on hyvin hömötiaisen oloinen, mutta eroaa tästä kuitenkin mm. kiiltävänmustan kalotin, ruskeamman selän ja kapeamman kurkkulappunsa vuoksi. "Vitin" siivelle ei myöskään muodostu hömppämäistä vaaleaa paneelia ja hyvin nähtynä linnun nokan tyvellä on tyypillisesti pieni vaalea laikku. Lisäksi linnun habitus on kiltimpi ja pyöreämpi kuin hömötiaisella. Viitatiaisen äänet eroavat huomattavasti hömötiaisesta ja lintu onkin helppo poimia tiaisparvista äänen avulla. Viitatiainen oli ennen syyskuun loppua 2010 Suomessa ensiluokan harvinaisuus, mistä oli aiempia havaintoja vain noin 40 (www.tarsiger.com). Laji pesii kuitenkin yleisenä Suomen lähialueilla mm. Virossa, Venäjän länsiosissa ja Ruotsissa esim. heti Tukholman eteläpuolella. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen alueellakaan lajia ei oltu ...
