Maastossa on nyt paljon käpylintuja. Ainakin täällä Pohjois-Pohjanmaalla tuntuu, että aina kun menee metsään, niin kuulee niiden kilkuttavaa ääntelyä jostain. Näyttäähän ainakin kuusen käpysatokin todella erinomaiselta. Kävimme maaliskuun lopuilla hiihtämässä Litokairan reunamilla, missä käpylinnut olivat selvästi yleisimpiä lintuja - eihän toki talvisesta metsä- ja suoerämaasta kovin montaa muuta lajia voi löytääkään. Mutta olisipa ollut hiljaista ilman käpylintuja, joita lauleskeli useampia jokaisessa alueen metsäsaarekkeessa. Papinpalontien varrella lintuja oli myös runsaasti tiellä etsimässä suoloja autoista pudonneista jääkönteistä. Arvioin reissun kokonaismääräksi karkeasti ottaen noin 90 lintua, joista pikkukäpylinnun ja isokäpylinnun suhde oli 2:1. Alla muutamia kuvia tiellä suoloja hakevista linnuista. Laulavat linnut olivat huomattavasti arempia ...
Viitatiainen (Parus palustris) on hyvin hömötiaisen oloinen, mutta eroaa tästä kuitenkin mm. kiiltävänmustan kalotin, ruskeamman selän ja kapeamman kurkkulappunsa vuoksi. "Vitin" siivelle ei myöskään muodostu hömppämäistä vaaleaa paneelia ja hyvin nähtynä linnun nokan tyvellä on tyypillisesti pieni vaalea laikku. Lisäksi linnun habitus on kiltimpi ja pyöreämpi kuin hömötiaisella. Viitatiaisen äänet eroavat huomattavasti hömötiaisesta ja lintu onkin helppo poimia tiaisparvista äänen avulla. Viitatiainen oli ennen syyskuun loppua 2010 Suomessa ensiluokan harvinaisuus, mistä oli aiempia havaintoja vain noin 40 (www.tarsiger.com). Laji pesii kuitenkin yleisenä Suomen lähialueilla mm. Virossa, Venäjän länsiosissa ja Ruotsissa esim. heti Tukholman eteläpuolella. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen alueellakaan lajia ei oltu ...
Maaliskuun puolivälissä kävin muiden asioiden ohessa tuolla Pohjanmaan suunnalla, mistä ei ollutkaan enää pitkä matka Kauhavalle, missä tunturipöllö oli oleskellut jo hetken aikaa hyvin kuvattavissa. Alunperin lintu löydettiin jo joulukuun alussa, mutta vasta maaliskuussa se antautui kunnolla kuvaajille. Lintu olikin todella peloton päästäen kuvaajat hyvinkin lähelle. Lintu oli myös hyväkuntoinen, koska sen oli nähty saavan saalista ja mm. ajavan jänistä takaa. Kauhavan reissulle sattuikin todella komea kevätpäivä. Lintu löytyi pian lakeuden keskeltä, Ylikankaantien päästä, Lapuanjoen rantamilta. Karautimme autolla peltotien poikki joen rantapenkalle, ja hankiaiskelin turvin pääsin lähestymään lintua pitkin peltoja. Se ei pahemmin välittänyt ihmisten liikkeistä - lienee aito Siperian asukki. ...
Tilhi (Bombycilla garrulus) - tai oululaisittain tilihi on yksi syksyn näkyvimmistä ja kuuluvimmista linnuista. Hyvinä pihlajanmarjavuosina lintuja riittää kaikkialle ainakin täällä Oulun seudulla. Huonompana marjavuonna linnut muuttavat huomattavasti näkymättömämmin ja ohittavat seudun huomaamatta. Tänä vuonna pihlajat notkuivat marjoja alkusyksystä todella runsaina. Tilhiäkin on riittänyt sen mukaisesti - jopa useampien tuhansien lintujen parvista on kuultu huhuja. Täällä Kaijohjarjussa lintuja on ollut viime päiviin saakka todella runsaasti, toistatuhatta lintua hyörii pihlajien kimpussa päivittäin. Tosin nyt pihlajat alkavat olla jo aika tyhjillään ja linnut siirtyvät eteenpäin. Kävin tuossa yhtenä aurinkoisena syysmyrskypäivänä kuvaamassa lähiseudun tilhiä. Ihan kivasti niitä kameran eteen riitti, mutta lentokuvat eivät onnistuneet ...
Räkättirastas (Turdus pilaris) eli räksä on syksyn toinen pihlajanmarjoja hyödyntävä massalaji tilhen lisäksi. Räksiäkin on ollut tuossa ikkunan alla sadoittain ja hieman laajemmalla alueella useampi tuhat lintua. Rastasparvisssa on vähemmissä määrin myös punakylkirastaita sekä muutamia laulurastaita. Nopeasti pihlajat tyhjenee näidenkin käsittelyssä, mutta onneksi marjoja riitti tänä vuonna myös tilhien massoille. Räksät ovat tilhistä poiketen vaikeita kuvattavia, koska ne ovat huomattavasti tilheä epäluuloisempia eivätkä siten päästä kuvaajaa kovinkaan lähelle. Lentokuvien yrittämisen kannalta räksä on kuitenkin helpompi, koska sen lento on hieman rauhallisempaa kuin tilhellä. Tästäkin huolimatta onnistumisprosentti lentokuvissa oli aika surkea...
Olen tehnyt tänä kesänä pesimälinnustoselvitystä Raahen Aittalahdella ja Someronlahdella Raahen kaupungin ja Raahen sataman toimeksiannosta. Aittalahdella seurataan kunnostuksen vaikutuksia lahden linnustoon ja Someronlahdella pesimälinnusto kartoitetaan, koska lahti jää laajenevien satamatoimintojen alle. Aittalahti on Perämerelle ominainen maankohoamisen takia merestä kuroutunut rehevä sisäjärvi. Lahden itä- ja eteläreunoilla kasvaa vanhaa kuusimetsää. Pohjois- ja länsireunat ovat matalia, kosteita rantaniittyjä ja lepikoita. Lahden lounaispäässä on ruovikkoa ja länsirannalla maisemoitu maankaatopaikka. Someronlahti on kapea merenlahti, joka on yhteydessä Aittalahteen ojan kautta. Someronlahden rannat ovat pääosin rakennettuja ja vain lahden pohjoisranta on enää luonnontilainen. Satamakankaan Ansaranta on Aittalahdesta patoamalla erotettu pieni lahukka, jota ympäröi erinäiset teollisuusalueet. Aittalahden pesivä vesilintutiheys ...
Pikkukiljukotka (Aquila pomarina) on laajojen viljelystasankojen ja suurten metsien laji, jonka pesimäalue Euroopassa ulottuu Baltiasta itäisen Keski-Euroopan läpi Kreikkaan ja Turkkiin saakka. Laji on Suomessa joka vuotinen vieras, mutta täällä Pohjois-Pohjanmaalla laji on tavattu aiemmin vasta kolme kertaa. Kaikki aiemmat PPLY:n havainnot on tehty 2000-luvulla, mutta kertaakaan laji ei ole täällä ollut bongattavana. Heinäkuun ensimmäisenä päivänä kuluvaa vuotta esiaikuinen "pomarina" löytyi Utajärven Sotkajärveltä, missä lintu viihtyi bongareiden iloksi reilun viikonpäivät. Pakkohan tuota oli käydä katsomassa, kun siitä kerran elis ja PPLY-pinna irtosi. Alla muutamia kuvia Utiksen linnusta.
Liro (Tringa glareola) on maamme yleisin ja runsaslukuisin kahlaaja, jonka levinneisyys ulottuu aina etelärannikolle asti. Lajin keväistä "liro-liro-liro" -soidinlaulua kuulee yleisesti kaikenlaisten kosteikoiden äärellä, ja kesän varoittelu ja hätäily -äänet ovat pohjoisten soiden tyyppiääniä. Myös syysmuutolla liron kuuluvaa "jiff-iff-iff" huutelua kuulee yleisesti. Pohjoisessa lajia tavataan yleisimmin varvikkoisilla ja harvapuisilla rämeillä sekä nevojen laiteilla, etelämmässä se pesii mieluusti myös rehevien järvien rantakaistoilla ja rantaniityillä. Alla olevat lirot varoittelivat poikueitaan Haapaveden Piipsannevalla turvetuotantoalueen lietelammikoilla. Suuremman kuvan lintu komensi poikasiaan Sodankylän Kautoselän reunamilla.
