Koillis- ja Keski-Intia 2012

Koillis- ja Keski-Intia 2012

posted in: kuvablogi, linnut, matkalla, uutiset | 0

Helmi-maaliskuussa 2012 tein jäsjestyksessään toisen Intian lintu- ja luontokuvausreissuni. Tällä kertaa matka suuntautui ensin kahdeksi viikoksi koilliseen Assamiin ja Arunachal Pradeshiin, mistä jatkoimme vielä viimeiselle viikolle Madhya Pradeshiin Keski-Intian tiikeripuistoihin. Koska olin jo kerran aikaisemmin käynyt Intiassa, ei minun enää tarvinnut miettiä ja "jännittää" kaikke tulevaa niin kuin ensimmäiselle reissulle lähdettäessä. Nyt matka oli siten huomattavasti helpompi ja siihen oleelliseen eli lintuihin ja muuhun luontoon pystyi keskittymään ehkä hitusen paremmin.

Reissumme alkoi Assamista Namerin kansallispuistosta, missä mm. laskimme kumiveneillä koskia Jia Bhoreli -joella. Reissun alku oli jo kerrassan mykistävä, kun jo ensimmäisenä retkipäivänämme näimme mm. sulttaanitiaisen Sultan Tit, vajaa tuhat pikkupääskykahlaajaa Small Pratincole, kolme iibisnokkaa Ibisbill, viitisenkymmentä uurresarvinokkaa Wrethered Hornbill ja kaksi keisarisarvinokkaa Great Hornbill.

Namerin jälkeen jatkoimme Bhalukpongin tarkastuspisteen kautta Arunachal Pradeshin osavaltioon, kohti Himalajan esivuoristoa ja Eagle Nestin kansallispuistoa. Eagle Nestin alueella vietimme kaikkiaan viisi yötä telttamajoituksessa yli kahden kilometrin korkeudessa ja täysin eristyksissä muusta maailmasta. Alue teki todella suuren vaikutuksen, koska kansallispuiston alaosat olivat uskomattoman hienoa trooppista vuoristosademetsää. Alueella näkyi aasianelefantin jälkiä siellä täällä, ja kansallispuiston pohjalla näimme myös leopardin ja piikkisian jälkiä. Linnustollisesti Eagle Nest ylitti kaikki odotuksemme! Näimme lähes kaikki alueen erikoisuudet mm. täplänaurutimalin Spotted Laughingthrush, kolme bugunintimalia Bugun Liocichla, kaksi klovnitimalia Fire-tailed Myzornis, viisi lajia töpötimaleja Wren Babler, kolme kiilasarvinokkaa Rufous-necked Hornbill, kolme sinilakkitimalia Cutia ja uskomattomat kahdeksan mustakaulusnakkelia Beautiful Nuthatch vain muutamia mainitakseni. Lisäksi löysimme mm. ääntelevän ruskopittan Blue-naped Pitta, joka oli kautta aikain ensimmäinen havainto Eagle Nestin alueelta ja huomattavasti normaalia korkeusvyöhykettä ylempää. Eagle Nestin alue on tunnettu bugunintimaleistaan, joka elää maailmassa ainostaan pienellä alueella Lama Campin alueella. Laji löydettiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1995 ja kuvattiin tieteelle uutena lajina vuonna 2006.

Eagle Nestin jälkeen nousimme Tiibettiin johtavalle tielle ja suuntasimme Dirangin alueelle. Dirangissa vierailimme Sangti Walleyssä, missä näimme helpohkosti alueen kohdelajit pikkusuokanan Black-tailed Crake ja pitkänokkatyllin Long-billed Plover, mutta sen sijaan mustakaulakurkia alueella ei ollut havaittu enää koko vuonna. Sangti Walleystä löysimme spondesti ensin yhden iibisnokan, minkä jälkeen joenrantaa haravoimalla niitä löytyi jopa seitsemän linnun parvi! Dirangin jälkeen yritimme päästä Sela Passille ja Himalajan rinteille 4200 metrin korkeuteen, mutta epäonneksemme juuri tuo päivä oli reissun ainoa todella sumuinen ja tihkusateinen päivä. Lisäksi Sela Passin alueella satoi kuulemma kovasti lunta. Myös alueelle johtava tie oli erittäin huonokuntoinen ja toinen automme juuttuikin kerran mutaan. Meidän ei auttanut kuin kääntyä takaisin ja jättää tuo yksi reissun odotetuimmista kohteista käymättä – mutta emmehän me olisi tuossa kelissä siellä mitään nähneetkään. Teimme siis suunnitelman muutoksen ja karautimme yöksi alemmille korkeustasoille Bombdilaan. Seuraavana päivänä olikin vuorossa pitkä ajomatka, joka terästäytyi teetauon ja sponden kalliokiipijän Wallcreeper kautta kohti Sessaa, missä näimme onneksemme mm. sinilakkitimalin, sulttaanitiaisia, tulitaviokuurnia Scarlet Finch ja sponden liuskehaarapyrstön Slaty-backed Forktail. Lopulta olimme takaisin Assamissa ja ylitimme majesteetillisen Brahmaputran noin kolme kilometriä pitkää siltaa pitkin, ja illan viime valoissa katselimme Kazirangan kulmilla sarvikuonoja, aasianelefantteja, eri hirvieläimiä ja komeasti yli lentänyttä intiansarvinokkaa Pied Hornbill. Upeassa Kazirangan kansallispuistossa kului kaksi täyttä päivää, joiden aikana ihmettelimme alueen eläinten paljoutta ja pointsasimme liudan uusia lintulajeja. Lintupuolelta löysimme mm. siperiantaviparin Baikal Teal, jota ei ollut koskaan aiemmin havaittu Kazirangan alueella.

Kazirangan jälkeen suuntasimme Guwahatiin, mistä lentomme Delhiin lähtisi. Ennen lentoa kerkesimme kuitenkin käydä pikaisesti paikallisella kaatiksella, missä ynnäsimme useamman kymmenen assaminmarabua Greater Adjutant sekä reilusti yli 500 haarahaukkaa Black Kite. Guwahatista lensimme pakollisen kieppimme Delhiin, koska aamulla suuntaisimme sieltä Varanasin välipysäkin kautta kohti Keski-Intiaa ja Khajurahoa. Khajurahossa kuvailimme hotellimme pihamalla viihtyviä siivekkäitä ja vierailimme paikallisella Unescon maailmanperintökohteella eli jainalais- ja hindutemppeleillä. Seuraavana päivänä jatkoimme jo kohti Bandhavgarhnin tiikeripuistoa, jonne saavuimme illansuussa. Bandhavgarhn täytti myös odotuksemme, koska teimme puistoon yhteensä kolme avojeeppisafaria, joista jokaisella näimme saman tiikeripentueen. Heti ensimmäisellä safarilla saimme seurata emon ja kolmen 5-7 kuukautisen poikasen tekemisiä jopa 45 minuutin ajan – ja sain niistä haluamani kuvatkin. Lintupuolella Bandhavgarhn tarjosi mm. reissumme kuudennen sarvinokkalajin lippasarvinokan Malabar Pied Hornbill muodossa. Kahden täyden safaripäivän jälkeen olimme jälleen tien päällä ja suuntasimme Ghughuan fossiilipuiston kautta kohti Kanhan kansallispuistoa, jonne sinnekin saavuimme juuri ennen auringon laskua. Kanhassa emme kahden safaripäivän aikana onnistuneet tiikeriä näkemään, vaikka lähellä olimmekin, mutta riittihän puistossa toki runsaasti muutakin nähtävää mm. maailman ainoat barasinghat. Lintupuolelta Kanha tarjosi mm. odotetut viirukäet Sirkeer Malkolha ja aasianparatiisimonarkkin Asian Paradise Flycatcher. Lopulta meidän oli lähdettävä Kanhastakin, mistä ajoimme taas koko päivän kohti Raipuria, josta iltalentomme Delhiin lähti.

Kokonaisuutena tämäkin reissu vähintään täytti odotukseni – jopa ylitti ne. Reissun aikana havaitsimme yli 420 lintulajia sekä kaikki suuret nisäkkäät, joita tuolla pitikin näkemän. Reissun säätilat vaihtelivat Himalajan esivuoriston -6 – +6 lämpöasteesta Keski-Intian +5 – +30 asteeseen, sumua ja tihkusadetta saatiin vain vuoristossa eikä esim. viimeisellä Keski-Intian viikolla havaittu pilvenhattaraakaan. Intialainen ruoka oli taas erittäin hyvää ja maittavaa, vaihdellen tiibetiläisistä ja assamin erikoisuuksista tavanomaisempaan sapuskaan. Mainittakoon, että Kanhan hotellissamme (Chitvan) tarjoiltiin jopa kymmenen ruokalajin lounas ja päivällinen. Järjestelyiden puolesta kaikki sujui taas erinomaisesti, koska intialainen matkanjärjestäjämme Vinod Goswami on ihmemies omalla alallaan. Suomen puolelta Taavetin Harri hoisi taas hommansa niinkuin pitääkin, jotta meillä muilla oli helppoa matkustaa ja olla. Suuret kiitokset molemmille herroille sekä muulle retkiseurueellemme!