Pyhä-Nattasen luontopolku

Pyhä-Nattasen luontopolku

posted in: kuvablogi, matkalla | 0

Pyhä-Nattasen tunturi kohoaa Sodankylän pohjoisosassa Sompion luonnonpuistossa ja on osa laajempaa Nattasten tunturiketjua, johon kuuluvat mm. terävähuippuiset ja kauas erottuvat Terävä-Nattanen ja Suku-Nattanen. Pyhä-Nattanen on näistä helpoiten saavutettava, koska sen laelle kulkee luontopolku. Suoraan huipulle on matkaa lyhyimmillään vain pari kilometriä, mutta huipun kautta kulkee myös reilun 7 km pituinen rengasreitti. Molemmat reitit lähtevät Sompiojärventieltä.

Luontopolku kulkee läpi luonnontilaisten kuivien mäntykankaiden ja tunturin rinteillä kasvavien kynttiläkuusikoiden. Polku kulkee alkumatkan (2 km) Naliojan vartta laavulle saakka, jonka jälkeen se kääntyy kohti Pyhä-Nattasen huippua. Heti metsänrajan yläpuolella polku muuttuu erittäin kiviseksi ja louhikkoiseksi, mutta samalla avautuu komea maisema Seinätunturin ja Tankavaaran suuntaan. Korkeammalle noustessa maisema avautuu myös etelään Sompiojärven ja Lokan tekojärven suuntaan, ja huipulta koko Sompion luonnonpuiston alueelle sekä Urho Kekkosen kansallispuistoon.

Pyhä-Nattasen huipulla maisemaa koristavat toorit eli mielenkiintoisen näköiset liuskeiset kivimuodostumat. Ne ovat syntyneet aikojen saatossa, kun pehmeämpi kiviaines on rapautunut ympäriltä pois ja jäljelle on jäänyt vain kaikkein kovin kiviaines (graniittia). Pyhä-Nattasen toorit ovat Suomen suurimpia, korkeimpien ollessa lähes 10 metriä korkeita ja useamman kymmenen metrin mittaisia. Täällä on ollut aikoinaan myös saamelaisten uhripaikka, josta juontaa myös tunturin nimi. Laella on lisäksi vanha palovartijan maja, joka toimii nykyisin retkeilijöiden taukotupana.

Luontopolku laskeutuu alas Sompiojärventielle Pyhä-Nattasen etelärinnettä, josta olisi ollut suoraan huipulle matkaa vain kaksi kilometriä. Tällä tavoin kierrettynä Sompiojärventietä joutuu kävelemää takaisin autolle vielä reilun kilometrin verran.

Pitkään olin haaveillut käyväni Pyhä-Nattasella – seuraavalla sopivalla reissulla seudulle. Tunturi oli todella näkemisen arvoinen myös näin helteisenä ja turistientäyteisenä keskipäivänä, mutta joskus tuonne pitäisi kyllä kiivetä myös komeilla ilta- tai aamuvaloilla. Sen tietää nyt tehdä suoraan Sompiojärventieltä lyhyintä reittiä pitkin, koska mielestäni koko luontopolun kiertäminen ei tarjonnut mitään erityistä.

Pyhä-Nattasen kierroksen jälkeen ajelin vielä muutamia kilometrejä eteenpäin Sompiojärventietä, Sompiojärven koilliskulmaukseen, missä huomasin suon yli kulkevat pitkospuut. Pitkokset kulkivat hienon suon yli Hietaojan suulla sijaitseville kivikautisille asuinsijoille. Suo oli aivan täynnä hieman raakaa hillaa, mutta eipä niitä olisi turisti saanutkaan poimia sieltä…