Ylätunturin elämää

Ylätunturin elämää

posted in: kuvablogi, linnut, matkalla | 0

Kävimme heinäkuussa pienellä kesälomantapaisella Saariselällä, missä yhtenä tavoitteena muun toiminnan ohessa oli kuvata itseltäni vielä puuttuneet kuvat keräkurmitsasta ja kiirunasta. Täytyy sanoa, että molemmat tavoitteet täyttyivät helposti ja hienosti. Sopivana bonuksena sain vielä muutaman kuvan Kiilopään tunturikeskuksen pihalla laulaneesta virtavästäräkistäkistä.

Keräkurmitsapoikueen löysimme Kaunispään parkkipaikan kupeesta keskiyönauringon katselureissulla. Seuraavana päivänä kävin hakemassa lajista kuvat pois. Kurpitsaa kuvatessani kihlattuni löysi sattumalta laskettelurinteestä johonkin maahan upotettuun putkeen/kaivoon pudonneen keräkurmitsan poikasen. Lintu piipitti noin 30 cm syvyisessä ansassaan vailla poispääsymahdollisuutta. Onneksemme lintu oli vielä hyvässä kunnossa ja kohtuullisen pirteä, joten kävin viemässä sen oitis emon ja muun poikueen luo noin 100 m päähän alarinteeseen. Poikanen piipitti jo kädessäni, joten emolintu huomasi sen helposti. Vein poikasen emon läheisyyteen ja laskin sen maahan, minkä jälkeen poistuin äkkiä takavasemmalle. Jäimme kauemmas seuraamaan tilannetta. Emo vaikutti aluksi hieman epäuuloiselta, koska kadonnut poikanen olikin yhtäkkiä palannut takaisin ruotuun, mutta juoksi kuitenkin pian lämmittämään sitä muun poikueen seuratessa tilannetta taustalla. Katsoimme vielä hetken, että kaikki on kunnossa, ja jätimme poikueen jatkamaan omia touhujaan. Poikasen pelastamisesta tuli kyllä hyvä mieli pitkäksi aikaa!

Seuravana päivänä kävimme patikoimassa Kiilopään maisemissa. Ensimmäinen kiiruna lensi vastaan jo portaita pitkin ylös kavutessamme, mutta siitä ei kuvia syntynyt. Huipulta kuitenkin löysimme kiirunapoikueen, jota pääsin kuvaamaan hyvin ja välillä liiankin läheltä. Kiirunan suojaväri on kyllä todella hyvin tunturiin sopiva, koska muutamia kertoja lintu lähti liikkeelle vain noin metrin etäisyydeltä, ennen kuin sen huomasin.