Maastossa on nyt paljon käpylintuja. Ainakin täällä Pohjois-Pohjanmaalla tuntuu, että aina kun menee metsään, niin kuulee niiden kilkuttavaa ääntelyä jostain. Näyttäähän ainakin kuusen käpysatokin todella erinomaiselta.
Kävimme maaliskuun lopuilla hiihtämässä Litokairan reunamilla, missä käpylinnut olivat selvästi yleisimpiä lintuja – eihän toki talvisesta metsä- ja suoerämaasta kovin montaa muuta lajia voi löytääkään. Mutta olisipa ollut hiljaista ilman käpylintuja, joita lauleskeli useampia jokaisessa alueen metsäsaarekkeessa. Papinpalontien varrella lintuja oli myös runsaasti tiellä etsimässä suoloja autoista pudonneista jääkönteistä. Arvioin reissun kokonaismääräksi karkeasti ottaen noin 90 lintua, joista pikkukäpylinnun ja isokäpylinnun suhde oli 2:1.
Alla muutamia kuvia tiellä suoloja hakevista linnuista. Laulavat linnut olivat huomattavasti arempia ja vaikeampia kuvattavia kuusten latvoihin, mutta tiellä touhuavien lintujen kuvaus onnistui hyvin autosta käsin. Kuvissa esiintyy molempia lajeja.
