Maaliskuun puolivälissä kävin muiden asioiden ohessa tuolla Pohjanmaan suunnalla, mistä ei ollutkaan enää pitkä matka Kauhavalle, missä tunturipöllö oli oleskellut jo hetken aikaa hyvin kuvattavissa. Alunperin lintu löydettiin jo joulukuun alussa, mutta vasta maaliskuussa se antautui kunnolla kuvaajille. Lintu olikin todella peloton päästäen kuvaajat hyvinkin lähelle. Lintu oli myös hyväkuntoinen, koska sen oli nähty saavan saalista ja mm. ajavan jänistä takaa.
Kauhavan reissulle sattuikin todella komea kevätpäivä. Lintu löytyi pian lakeuden keskeltä, Ylikankaantien päästä, Lapuanjoen rantamilta. Karautimme autolla peltotien poikki joen rantapenkalle, ja hankiaiskelin turvin pääsin lähestymään lintua pitkin peltoja. Se ei pahemmin välittänyt ihmisten liikkeistä – lienee aito Siperian asukki. Sain muutamat kuvat hangella istuvasta linnusta, kun se kohta vaihtoi paikkaa jokivarren koivuun. Samalla hetkellä paikalle saapui lisää kuvaajia, mutta lintu istui rauhassa koivun latvassa ja ihmetteli touhujamme. Odottelimme rauhassa linnun liikkeellelähtöä vajaan tunnin, koska tiheään koivuun sitä ei juurikaan ollut iloa kuvata.
Kohta Lapuanjoen rantapenkerettä pitkin huristeli kovaääninen moottorikelkka, joka oli liikaa pöllölle. Lintu säpsähti lentoon ja poistui noin puolen kilometrin päähän pohjoiseen, missä se kuitenkin teki äkkikäännöksen. Ukuli lähti liukuun takaisin kohti kameroiden kanssa väijyvää kuvaajalaumaa. Nyt pitää malttaa, jotta ei kuvaa kameran puskuria täyteen liian aikaisin! Lintu tuli suoraan kohti, liukui ylitsemme ja koitti laskeutua takaisin samaan koivuun. Pöllö oli jopa liian lähellä 300 mm putkelle ja telejatkeelle, koska koko lintu ei edes mahtunut ruutuun! Samantien se kuitenkin jatkoi matkaa muutaman sadan metrin päähän itään ja koitti laskeutua seuraavan koivun latvuksiin. Latva oli kuitenkin liian heikko eikä pöllö päässyt asettumaan paikalleen tuulessa, joten se liisi alas pellolle.
Nyt hengähdin ja huomasin, että en varmaan ollut hengittänyt lainkaan minuuttiin! Ympärillä näkyi iloisia ilmeitä hyvästä tilanteesta ja onnistuneista kuvista.
Nyt alkoi armoton kuvien tuijotus kameran näytöltä – osuihan edes joku kuva ja onhan pöllö skarppi. Kyllä – sain haluamani kuvat! Aina kuitenkin parhaat ruudut jäävät ottamatta, niin nytkin, koska tuo otus tuli aivan liian lähelle eikä osunut kokonaan ruutuun! Eihän sitä koskaan ole 100 % tyytyväinen lopputulokseen…
Nyt oli aika poistua paikalta ja aloittaa kotimatka. Kävelin vielä pöllön sivu ja otin siitä muutamat kuvat linnun häiriintymättä. Samalla otin kameran kennolle muutaman muiston Lakeuden komeasta maisemasta. Mahtava lintu ja hieno komemus!
