Löysin kesäkuussa työhommien ohessa palokärjen (Dryocopus martinus) pesän Siikajoelta, hakkuun reunassa olevasta suuresta mäntykelosta. Kävin samaa puuta koputtelemassa jo aiemmin keväällä, mutta silloin paikalla ei mitään liikettä näkynyt. Tällä kertaa poikaset olivat äänekkäitä kärttäessään ruokaa emoilta.
Maastouduin pesän viereisen kuusen alle kuvaamaan, jolloin linnut eivät hahmottaneet minua ja poikaset tulivat välittömästi kerjäämään pesäkolon suulle. Toinen emoistakin (naaras) tuli pian paikalle huutelemaan, mutta ei tullut suoraan pesälle. Ehdin jo melkein poistua paikalta, jotta naaras uskaltaa tulla ruokkimaan poikasia, koska se vain huuteli ja kierteli lähipuissa. En onneksi ehtinyt poistua paikalta, kun syykin tähän käytökseen selvisi. Koiras tuli nimittäin huutelemaan naaraan lähettyville, jolloin naaras kävi hakemassa koiraan löytämän ruuan nokkaansa ja tuli sen kanssa pesälle. Naaras ruokki jälkikasvunsa (ainakin kolme) ja molemmat linnut poistuivat uudelle ruuanhakumatkalle.
Sain tilanteesta haluamani kuvat, joten myös minä poistuin paikalta. Harmittavasti en enää ennättänyt pesälle toista kertaa, vaikka se ajatuksissa pitkään olikin…
