Rytivaaran kierroksella Syötteen kansallispuistossa

posted in: kuvablogi, retkellä | 0

Rytivaaran kierros on Syötteen kansallispuiston keskiosissa sijaitseva 10 km mittainen leppoisasti kierrettävä rengasreitti. Reitin lähtöpiste sijaitsee Ukonvaaralla kansallispuiston ulkopuolella, jonne kääntyy Syötekylän kaupan kohdalta 16 km mittainen soratie. Reitin lähtöpisteessä Ukonvaaralla on hyvin paikoitustilaa autoille sekä reitin alkuopasteet.

Reitin ensimmäinen vajaa kilometri kulkee hakkuuaukkojen ja taimikoiden läpi kohti Mätäslämmen rantoja, jossa reitti sukeltaa kansallispuistoon. Lammen rannalla meitä oli vastassa äänekäs pikkukuovipariskunta, joka varoitteli kiivaasti poikueestaan. Kiersimme reitin myötäpäivään, joten lähdimme kiertämään lammelta vasemmalle pikkukuovien saatellessa meitä matkaan. Maisemaa hallitsivat hienot kynttiläkuusikot ja pienet suoalueet. Järripeippojen laulua ja varoituksia kuului kaikkialla.  Reitti mutkitteli pikkuhiljaa kohti Rytivaaraa – ihan kivannäköisessä maisemassa, mutta odotettua vanhaa metsää alueella ei juurikaan ollut. Opastekyltit kertoivatkin alueen kaskihistoriasta, joka selittää asiaa. Metsänpohja oli myös pääosin melko kuivaa, ja rehevyyttä oli vain hyvin pienialaisesti ojien varsilla ja soiden reunoilla. Rytivaaran eteläpuolella reitti sivuaa Latolammen suota, jonka reunalla, puron varrella oli vanha niittysauna. Suolla oli myös lato merkkinä siitä, että alueen soilta on ennen vanhaan niitetty heinää. Ladon etupuolen pitkospuilla oli lähes lentokykyisiä västäräkin poikasia.

Myötäpäivään kiertäen neljän kilometrin jälkeen reittimme nousi Rytivaaran huipulle, jossa oli avointa niittymaisemaa vanhoine rakennuksineen. Niityllä on mm. kruununmetsätorppa, jonka historia alkaa jo 1850-luvulta, ja jonka Metsähallitus on kunnostanut 2000-luvun alussa. Alueella on päivätupa ja varaustupa sekä muita retkeilyynkin liittyviä rakenteita, mutta osa niistä oli nyt aitojen takana ja alueella kesän viettävien lammaspaimenien käytössä. Niityllekään ei nyt kesällä päässyt, vaan reitti kiersi aitojen ulkopuolelta niityn ja lammasaitauksen reunoja pitkin. Aitaukseen oli edellisenä päivänä tuotu vajaa kymmenisen lammasta, jotka näyttivät nauttivan hienosta kesäpäivästä ja tuoreesta ruohosta. Myös lampaita kaitseva pässi teki olemassa olonsa ja tehtävänsä selväksi. Me evästelimme varaustuvan portailla istuskellen ja idyllistä maisemaa katsellen.

Rytivaaralta polku laskeutui kohti kirkasvetisiä Rytilampia. Tällä puolella vaaraa metsä oli rehevämpää ja kuusikko järeämpää, osin jo ihan hienoa vanhaa metsää. Erityisesti Latva-Kouvanvaaran etelärinteillä oli komeaa kuusikkoa, jossa yritin houkutella myös sinipyrstöä esiin, mutta tuloksetta. Linnut olivat melko hiljaisia lähes helteisenä kesäpäivänä. Polun varressa rytistellyt ja siipirikkoa näytellyt koppelo sen sijaan teki itsestää numeroa, jotta emme olisi hokanneet varvikon suojissa vipeltäviä poikasia. Pian saavuimme upean kallioisen ja kirkasvetisen Pikku Rytilammen rantaan, jossa oli pakko pitää pieni maiseman ihastelutauko. Rimpisuon ylittävät pitkospuut olivat lahonneet ja korjausviritysten yli hyppeleminen vaati tarkkuutta. Moskavaaran länsirinteillä reitti kulkee kansallispuiston ulkopuolella ja sivuaa avohakkuita. Valoisissa männiköissä oli suoritettu myös poimintahakkuita ja kaikki kelopuut oli viety mökkitarpeiksi. Lopulta reitti tulee jälleen Mätäslammen rannalle, ja pian huomaamme olevamme takaisin reitin lähtöpisteessä Ukonvaaralla.

Hyvin merkitty ja ylläpidetty reitti oli suurimmaksi osaksi sorastettu, ja vaikka pinta painuikin jonkin verran soisimmilla kohdilla ja paikoin suovedet virtasivat sorasteen yli, pääsi reitin kiertämään kuivin jaloin maastolenkkareilla. Toki täytyy huomioida myös se, että alkukesä on ollut Syötteelläkin erittäin kuiva. Märimpien kohtien yli oli rakennettu pitkospuut, ja osalla reitistä oli myös louhikkoista ja juurista luonnonpolkua.

Mukava  reitti, mutta tällä kertaa tuo siirtymä Syötekylän asfalteilta Ukonvaaran lähtöpaikalle oli myrkkyä auton renkaille, ja latisti tunnelmaa. Terävä ja melko suurikokoinenkin sepeli puhkoi autosta kaksi rengasta, joten kotimatkalla juhannusliikenteen seassa riitti nyt jännitettävää…