Suomi on pitkä maa, kuten sanotaan. Sen sain huomata tällä viikolla käydessäni Sallassa työmatkalla. Viikon lopulla juhlitaan Juhannusta keskikesän juhlana, mutta Sallan seudulla kesä oli vasta alussa. Maisema alkoi vasta joiltain osin vihertää ja heleänvihreät lehdet olivat tuloillaan koivuihin. Osa rentukoista aloitteli kukintaansa ja kullerot vasta kasvattivat nuppujaan. Kevättulvatkin olivat osin päällä, eikä maaperä vielä kunnolla imenyt parin edellisen päivän sateita.
Sateisen päivän päätteeksi kävin kuvaamassa paria lähelle osunutta hienoa pientä ja vuolaana virtaavaa erämaajokea: Raakunjokea ja Portinjokea. Raakunjoessa oli Riutukan alueella vanha uittoränni, joka on ollut käytössä 1920-1950 luvulla, mutta Museovirasto on entisöinyt sitä 1990-luvun alussa. Aikanaan täältä uitettiin puuta aina Kemiin saakka, kunnes uitto päättyi 1950 -luvulla, kun puutavaraa alettiin ajaa autoilla Kemijärvelle tai Kemiin saakka. Kemijoki oli Suomen ja koko Euroopan viimeinen uittoväylä, jossa puuta uitettiin aina vuoteen 1992 saakka. Riutukassa on myös purouittomuseo ja nykyisin poromiesten käytössä oleva kämppäkartano.
Kävin myös kuvaamassa viereisessä Portinjoessa olevaa jylhää Kallioporttia, jossa joki virtaa hienon jokikanjonin läpi. Kallioseinämät kohoavat parhaimmillaan noin 4-5 metrin korkeudelle joen yläpuolelle, ja tunnelma oli kuin Oulangan kanjonin pienoismallissa. Myös täällä näkyi merkkejä entisaikaisista uittoränneistä ja muista uiton merkeistä.
