Mikäpä sen parempaa vastinetta arjen kiireille, kun istuskella rauhassa metsässä ja seurata ympärillä hyörivien lintujen touhuja. Sen voi tehdä välillä myös ihan vain ilman kameraa.
Pohjoisen Luontokuvaajat (POLKU) järjesti marraskuun puolivälin tienoilla perinteisen Syyspolku -tapahtuman, jonka ohjelmaksi oli tänä vuonna valikoitunut kojukuvaus Kuusamon Oulangalla Kuusamo Nature Photographyn vieraana.
Minä saavuin paikalle Taivalkosken kautta, jossa kävin kuvaamassa pähkinänakkeleita, joita oli paikallisella ruokinnalla jopa kolme yksilöä. Nakkelithan tulivat minua vastaan jo heti parkkipaikalla Kuusamontien varressa, ja johdattivat minut lopulta hienoon naavametsikköön kurun reunalle. Nakkelit ja hömötiaiset olivat todellakin tottuneet kuvaajiin, koska ne tulivat samantien päälle eli lensivät etsimään ruokaa mm. kamerarepusta ja takin hupusta. Eikä niitä tarvinnut opettaa hakemaan pähkinöitä kädeltäkään. Vaikka päivä oli harmaa ja pimeä, oli paikalla käyminen todellakin hieno kokemus arjen kiireiden keskellä – tinttiterapiaa parhaimmillaan!
Seuraavana päivänä meillä oli ohjelmassa lumettomassa Kuusamossa kotkien ja muiden paikalla käyvien lintujen kuvaaminen Oulangan kojuilla. Kapusimme kojuille aamun hämärissä ja asettelimme ruuat ja kuvausrekvisiitan omien mieltymystemme ja oppaan neuvojen perusteella haluttuihin kohtiin. Kojuihin päästyämme saimme heti aloittaa kuvaamisen, koska paikalle saapui samantien joukko kuukkeleita, närhiä sekä viisi lajia tiaisia ja pähkinänakkeli. Tekemistä riitti todellakin siinä kotkan odottamisen ohessa, koska havaitsimme kojusta päivän aikana yhteensä 14 lintulajia. Myös tänään päivä oli valitettavan pimeä ja kameran ISOt täytyi pitää korkeana (12800), jotta hienoista tilanteista tulisi kuvia. Kotkien vierailua jouduttiin odottamaan aina pitkälle iltapäivään saakka, mutta sitten kaksi kotkaa näyttäytyi kojun ympäristössä ja toinen niistä kävi ruokailemassa ketun raadolla muutaman kerran. Hienoja tilanteita nähtiin ja kuvattiin, mutta valoissa ja kuvien laadussa olisi ollut toivomisen varaa.
Kuvauspäivän ja hienojen kokemusten jälkeen palasimme takaisin majapaikkaamme, jossa pääsimme nauttimaan maittavaa päivällistä yhdessä Suomen luontokuvauksen pioneerin Hannu Hautalan kanssa. Päivällisen jälkeen Hannu kertoili meille mieleenpainuvia tarinoita ja kokemuksia eri kuvausreissuilta vuosien varrelta.
Kotiinlähtöpäivänä kerkesin vielä käväistä pikaisesti Käylässä kuvaamassa koskikaroja. Edellisenä yönä oli satanut pari senttiä lunta, joka toi juuri sen verran valoa maisemaan, että iltapäivän hämärässä sain haluamani kuvan koskikarasta.
Oulangan kojuilla kuvaus oli hieno kokemus, koska kojuilla riitti tapahtumia läpi päivän, eikä siellä tullut lainkaan tyhjiä tai tylsiä hetkiä. Ehkäpä palaan tänne vielä vuoden 2021 alussa kuvaamaan ja oikeaa talvea katsomaan…
