Heti syyskyyn alussa (1.-2.9.) lupailtiin hyviä revontulia, ja näillä korkeuksilla taivas oli pilvetön. Päätin suunnata iltakymmenen jälkeen Tyrnävän peräkylien pimeyteen kuvaamaan. Jo matkalla loimotti komeasti, vaikka en tohtinutkaan vielä pysähtyä kuvaamaan. Kohteessa revontulet olivat kuitenkin todella himmeät, ja otin vain pakolliset heijastuskuvat vettä vasten loimottavista revontulista. Välillä tulet katosivat lähes kokonaan, joten oli hyvä hetki kokeilla linnunradan kuvaamista. Hetkeä myöhemmin koko taivaan leveydelle syttynyt himmeä revontuliharso haittasi linnunradan kuvaamista.
Parin tunnin odottelun jälkeen päätin poistua paikalta ja katsastaa tullessa huomaamani pellonreunapaikan lähempänä Tyrnävän keskustaa. Autossa eväitä syödessäni taivas räjähti loimuamaan koko laajuudeltaan! Myös korona syttyi yläpuolelleni, ja huuhkaja aloitti huhuilunsa taustalla. Revontulet loimusivat kiivasta tahtia ja kirkastuivat koko ajan. Koitin saada edes osan tuosta luonnonnäytelmästä tallennettua kameralle, ja onneksi pitkien valotusten aikana oli myös aikaa ihalla näytelmää ihan paljain silminkin. Kotimatkan aloitin likimain puolikolmen aikaan yöllä. Mutta kannattihan valvoa!
Tähän aikaan alkusyksystä revontulien kuvaaminen on melko helppoa, koska yöt ovat vielä melko lämpimiä. Nyt lämpötila oli yli kymmenen astetta, eikä kylmä siten haitannut kuvaamista. Sen sijaan linssien huurtuminen haittaa hommaa, koska linssipintoja sai olla pyyhkimässä kuivaksi vähän väliä.
