Viitatiainen (Parus palustris) on hyvin hömötiaisen oloinen, mutta eroaa tästä kuitenkin mm. kiiltävänmustan kalotin, ruskeamman selän ja kapeamman kurkkulappunsa vuoksi. "Vitin" siivelle ei myöskään muodostu hömppämäistä vaaleaa paneelia ja hyvin nähtynä linnun nokan tyvellä on tyypillisesti pieni vaalea laikku. Lisäksi linnun habitus on kiltimpi ja pyöreämpi kuin hömötiaisella. Viitatiaisen äänet eroavat huomattavasti hömötiaisesta ja lintu onkin helppo poimia tiaisparvista äänen avulla.
Viitatiainen oli ennen syyskuun loppua 2010 Suomessa ensiluokan harvinaisuus, mistä oli aiempia havaintoja vain noin 40 (www.tarsiger.com). Laji pesii kuitenkin yleisenä Suomen lähialueilla mm. Virossa, Venäjän länsiosissa ja Ruotsissa esim. heti Tukholman eteläpuolella. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen alueellakaan lajia ei oltu havaittu lainkaan ennen syksyä 2010. Viitatiaista pidettiin tiukasti paikkalintuna ja lajilta ei tunnettu laajamittaisia vaelluksia Euroopasta – syyskuun loppupuolella 2010 kaikki kuitenkin muuttui. Viitatiaisia alkoi pikkuhiljaa ilmestyä Pohjois-Karjalaan yksittäin, sitten jopa useampia lintuja samalle paikalle ja pian ilmoituksia alkoi tulla myös muualta Suomesta. Syksyllä havaittiin myös PPLY:n ensimmäinen viitatiainen, ja kohta niitä oli täälläkin jo useita. Kaikkiaan Suomessa havaittiin syksyn ja talven 2010-2011 aikana reilusti toistasataa yksilöä. PPLY:nkin alueella on havaittu jo vajaa kymmenen yksilöä, joista ainakin kaksi on onnistunut selviämään talvesta täällä. Spekulointia lintujen alkuperästä ja vaellukseen johtaneista syistä voi lukea mm. Linnut lehden numerosta 4 / 2010.
Oulun Pateniemen lintu löytyi alkujaan lokakuun lopussa yhden onnekkaan lintuharrastajan pihalta, mutta tämä lintu ei ollut kovinkaan hyvin bongattavissa koko aikana. Maaliskuun lopussa lintu löytyi jälleen pitkän tauon jälkeen ihan alkuperäisen havaintopaikan vierestä – nyt reviirillään laulavana. Kävinkin nyt yrittämässä lintua kameran kanssa ja alla esiteltävä tulos on kohtuullisen tyydyttävä.