Keski-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys (KPLY) on järjestänyt vuosittaisen Kalajoen Oktobirdfestin yhteydessä reissun Maakallaan. Minä en vielä koskaan aiemmin ollut päässyt tuolle lähes tarunhohtoiselle saarelle, joten nyt syyskuun lopussa 2016 piti tarttua tilaisuuteen, kun reissua taas ehdotettiin.
Wikipedia kertoo Kallankareista (Maakalla ja Ulkokalla) seuraavaa: “Kallankarit eli Maakalla ja Ulkokalla sijaitsevat Perämeressä 16 kilometriä mantereelta Kalajoen kaupungin edustalla. Saarilla on yhä kalastajien tukikohta, ja kesäisin ne ovat suosittuja matkailukohteita. Kallankarien erikoisuus on niiden luonnon lisäksi saarten itsehallinto, jonka “ylintä päätäntä- ja tuomiovaltaa” käyttää karikokous. Itsehallinto on peräisin Ruotsin vallan ajalta ja pohjautuu kuningas Aadolf Fredrikin vuonna 1771 säätämään hamina-ordningiin, jossa karien hallinto määrätään kalastajien huostaan. Karikokous kokoontuu vuosittain Jaakon-päivää, 25. heinäkuuta, lähinnä olevana sunnuntaina. Maanmittauslaitos on todennut, että saaret omistaa Suomen valtio, mutta kuninkaallisen asetuksen nojalla Maakallan hallinta on luovutettu kalastajille. Oikeudellisesti Kallankarit eivät kuitenkaan kuulu Suomen itsehallinnollisiin yhteisöihin tai organisaatioihin, toisin kuin esimerkiksi Ahvenanmaa.”
Reissun lähestyessä tuuli oli ollut pitkän aikaa idästä ja odotuksemme sen kovan lajin suhteen oli korkealla. Jo merimatkalla näkyi runsaasti saarta kohti lentäviä pikkulintuja, joka vain nosti tunnelmaa. Menomatkalla ja saaressa ollessamme valot olivat hyvin vaihtelevia navakan tuulen ja liikkuvien pilvialueiden vuoksi. Tämä olisi tietysti tarjonnut erinomaiset olosuhteet valistuneelle valokuvaamiselle, mutta suurin osa tässä esitetyistä kuvista on otettu kännykällä (iPhone 6S).
Saaressa komppasimme porukalla koko saaren moneen kertaan läpi, mutta sitä lajia ei tällä kertaa löytynyt. Lintuja oli saaressa kuitenkin ihan kivasti, ja sinne tuli koko ajan lisää lintua mantereelta. Selvä rarin haju leijaili saaressa! Etenkin pyrstötiaisia, hippiäisiä ja niittykirvisiä oli liikenteessä. Satamassa kellui komea juhlapukuinen allikoiras ja saaren itäpuolelta löytyi nuori riskilä. Saaren keskiosan pusikoissa rätisi peukaloinen, tiksutteli useita punarintoja ja hihitteli pari rautiaista, männiköissä kilkutteli muutama isokäpylintu ja tilhiparvi kierteli saarta rastasparvien joukossa. Myös isolepinkäinen päivysti saaren länsipuolen pensastoissa. Luoteisosan riutalta löytyi useampia luotokirvisiä – olisiko ollut jopa poikueellinen. Minulla oli saareen mentäessä kolme tavoitetta: luotokirvinen ja riskilä Kalajokipinnoiksi sekä joku kova elikseksi – näistä kaksi ensimmäistä toteutui tällä kertaa…
Vietimme saaressa kaikkiaan kolmisen tuntia, ennenkuin veneemme miehistö hätyytteli meitä takaisin mantereelle, koska tuuli oli noussut yllättävän nopeasti. Meri on aina arvaamaton! Noin kymmenen sekuntimetrin tuuli keinutti kyllä venettä, mutta onneksi paattimme oli erinomaisen merikelpoinen ja kapteenisto osaava. Seuraavaksi päiväksi kaavailtu reissu Maakallaan peruttiinkin sitten liian kovan merenkäynnin (14 m/s) vuoksi.
Näillä saarilla on vielä paljon annettavaa ja tänne on palattava vielä uudelleen…
Lue lisää Kallankareista Retkipaikasta.
