Näin vuosikymmenen vaihtuessa päätin katsoa kuvausharrastustani sekä menneiden vuosien tekemisiäni tarkemmin – kuvien kautta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana etenkin kännykkäkameroiden kehittyessä eri tapahtumien, havaintojen ja ilmiöiden – tai ihan arkipäiväisten asioiden – dokumentointi tapahtuu käytännössä kokonaan kuvaamalla. Mennyt vuosikymmen oli osaltani siis varsin kuvauksellinen: olisikohan ruutujen kokonaismäärä varovaisesti arvioiden luokkaa 200000-400000. Myös harrastuksen ja sen kehittymisen osalta vuosikymmen oli tuottoisa, koska enää ei voida puhua pelkästä intohimosta ja harrastuksesta, vaan kuvauksesta on tullut minulle yritystoiminnan kautta myös kohtalaisen tärkeä sivutyö.
Kokosin tähän alle kymmenen kuvaa kymmeneltä vuodelta. Kuvat esittävät vuoden mieleenpainuvimpia tapahtumia sekä kuvaston parhaimpia ruutuja vuoden ajalta. Vuosikymmenen aikana kertyi hurja määrä kuvia, joista osalla on itselle syvällisempikin merkitys, ja osa kuvista on vain asioiden ja hetkien dokumentointia.
2010
Vuosikymmen alkoi elämysten kannalta mieleenpainuvasti alkuvuoden pariviikkoisella lintu- ja luontokuvausreissulla Pohjois-Intiaan Himalajan rinteille sekä kosteikoille ja tiikeripuistoihin. Vaikka tästäkin reissusta tulee kuluneeksi jo kymmenen vuotta, eivät muistot ole edelleenkään haalentuneet. Intia teki todella vaikutuksen – monellakin tasolla. Kevään merkittävimpiin asioihin kuului myös valmistuminen Oulun yliopistosta sekä vakituisen työpaikan löytyminen. Alkukesästä pääsin viettämään aikaa myös Iin Ulkokrunnissa, joka olikin edellisen vuosikymmenen käänteentekevä kokemus omassa elämässä ja harrastuksessani. Kesällä vierailin ensimmäistä kertaa myös karhukuvauskojulla, joka sekin oli vertaansa vailla oleva kokemus. Vuoden aikana kuvasin myös kahdet häät, ja harjoittelin monia erilaisia kuvauskohteita “kotistudiossa” ja kokeilin mm. pisaroiden kuvaamista.
2011
Vuoden alkupuolella kävin kuvaamassa Kauhavan lakeuksilla viihtynyttä tunturipöllöä, ja samalla ajomatkalla kuunneltiin uutisia Japanin maanjäristyksestä ja tsunamista sekä Fukushiman ydinvoimalaonnettomuudesta. Tähän kuvaan liittyy siis hyvin vahva assosiaatio kyseiseen tapahtumaan. Kevään ja kesän aikana työt veivät minua ympäri pohjoista Suomea, ja niiltä liikenevän ajan koitin käyttää kuvaamiseen. Työreissulla kameran eteen sattui mm. vielä tuolloin harvinainen arosuohaukka, sorakasan takana piilotellut isokäpylintu ja Koillismaalaisessa korpikuusikossa poikuettaan varoitellut pohjansirkku. Kesän aikana kerkesin käväistä perinteisellä kalareissulla Lapissa, josta mieleenpainuvimmat muistot jäivät kovasta sopulivaelluksesta Käsivarressa. Syksyn kynnyksellä tehtiin turistimatka myös Pariisin nähtävyyksille. Syksyllä sain kuvattua myös kaksi Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen (PPLY) alueelle uutta lintulajia – punapyrstölepinkäisen ja aavikkotaskun – jotka kävin bongaamassa.
2012
Pari vuotta aiempi Intian matka jätti porukkaan niin kovan palon, että heti vuoden alkuun teimme uuden lintu- ja luontokuvausmatkan Intiaan. Tällä kertaa reissu suuntautui Himalajan rinteille, Koillis-Intian tasangoille sekä Keski-Intian tiikeripuistoihin. Uskomaton kokemus jälleen hienoine lintu- ja nisäkäslajeineen, komeine maisemineen ja hengästyttävän elämänmenon ja sykkeen takia. Kevään ja kesän rennompiin retkiin lukeutui mm. hiihtoretki Litokairan erämaihin sekä piipahdus Saariselän tuntureilla. Syksyllä kuvattiin mm. nopeasti muuttuvaa Oulun Toppilaa sekä rengastettiin vaelluksella olleita taviokuurnia. Vuoden viimeisenä päivänä ehdin vielä kuvaamaan Kalajoelle talvehtimaan jäänyttä kurkea lumisessa maisemassa. Vuosi oli kuvaamisen osalta vuosikymmenen hiljaisin, ja kuva-arkistossa olevista ruuduistakin reilusti yli puolet on otettu Intian matkan aikana alkuvuodesta.
2013
Vuoden aikana työkiireet pitivät minut liikkeessä eri puolilla, josta löytyi kuvattavaksi mm. hullu metso Kalajoelta, reviirillään laulanyt Sinipyrstö Hyrynsalmen vanhoista metsistä, pesivä sitruunavästäräkki Oulusta, rengastettu arosuohaukkapoikue Ylivieskasta sekä Suomenselän metsäpeuroja Lestijärveltä. Vuoteen mahtui myös yhdet hääkuvaukset sekä mahtava Road trippi Itävallan ja Etelä-Saksan komeisiin alppimaisemiin. Loppuvuodesta lähikuvausmaastot muuttuivat Oulusta Liminkaan muuton myötä.
2014
Kevään ja kesän työkiireiden ohessa kuvasin ja dokumentoin paljon eteen tulleita tilanteita, joista lehtokurpan, viirupöllönuorukaisen sekä hirviveljekset kuvasin ihan kotiseudulla. Kesän lepakkoselvitysten yhteydessä löysin Haapajärveltä kuvauksellisen ja erinomaisen yhteistyökykyisen viirusirkkalinnun. Loppukesä menikin omien häiden ja niiden järkkäilyn sekä h-hetken jälkeisen Lapin rentoutumisreissun merkeissä. Loppusyksyllä pääsin jälleen käymään Ulkokrunnissa, mutta kuvauksellinen ja linnustollinen saalis jäi tällä kertaa melko vähäiseksi. Vuoden loppua kohti kuvasin vielä Lumijoelta bongaamaani harjalintua sekä Oulussa ruokinnalla käyvää pähkinänakkelia.
2015
Vuosi alkoi hyvin leutojen säiden ja komeiden olosuhteiden alla. Heti tammikuussa kävin kuvaamassa maakotkia Finnaturen kojusta Utajärvellä. Vaikka laji on monesti nähty, niin oli sen seuraaminen ja kuvaaminen näin läheltä kuitenkin hieno elämys sekin. Heti perään alkuvuodesta, Kalajoelta löytyi tunturipöllö, joka piti niin ikään käydä katsomassa ja kuvaamassa. Maaliskuussa koettiin myös yksi oman elämäni hienoimmista revontulimyrskyistä, mutta kuvat menivät paljolti tekniikan harjoittelun kautta piloille. Kevään ja kesän työpaikoilla tuli vastaan mm. lintutornin kaiteella minua odotellut koppelo. Alkukesästä oli hieno lintupäivä Raahessa, kun kävin kuvaamassa punakottaraista, bongasin lumihanhen ja löysin vielä kaiken päälle itse kaksi mustajalkatylliä. Elokuussa tehtiin helteinen lomareissu Kreikkaan Samoksen saarelle. Syyspuolella kuvattiin pariinkin otteeseen revontulia ja yötaivasta Limingassa ja Tyrnävälä sekä harjoiteltiin suotimien käyttöä virtavesien kuvauksissa Oulun Sanginjoella.
2016
Alkuvuoden hiljaisuuden jälkeen, talvilomaviikko vietettiin suurkaupungin sykkeessä Hong Kongissa. Ihmispaljouteen tottumisen jälkeen kaupunki näyttäytyi upeana ja mahdottoman monipuosena metropolina, joka teki kyllä meihin vaikutuksen. Suurkaupungistakin löytää halutessaan rauhallisempia alueita sekä hienoja luontokohteita. Kevään tuloa kärkyttiin lyhyillä lähiseuturetkillä mm. Liminganlahdelle, jonne ensimmäiset laulujoutsenet saapuivat heti maalis-huhtikuun vaihteessa. Alkukesän työt ja kuvausretket veivät mm. Kainuuseen Hepokönkäälle sekä Tervolaan kuvaamaan neidonkenkiä ja tikankontteja. Kesällä ehdin käväistä myös Lapissa Saariselän tuntureilla sekä Pyhä-Nattasella ja Sompion luonnonpuistossa. Jokasyksyinen kurkien kokoontuminen oli tällä kertaa myös kuvauksellinen tapahtuma. Syksyllä kuvattiin myös muutama komea revontuliyö sekä tähtitaivasta ja linnunrataa. Syysloman reissu suuntautui tällä kertaa karunkauniiseen Berliiniin.
2017
Vuosi alkoi kuvausreissulla Tornioon grönlanninlokin perään, sekä samalle matkalle mahdutettuun Kivaloiden talvikuvausretkeen. Vuosi 2017 oli kuvaamisen osalta hyvin aktiivinen, ja tähän saakka kilpailuissa menestyneistä kuvistani suurin osa on otettu tämän vuoden aikana. Talviloman päiväretki Hailuotoon oli monella tapaa inspiroiva, ja retkellä syntyi myös tähän saakka ainoa Vuoden luontokuvat (2018) kisassa kunniamaininnoille päässyt kuvani: tarkoituksellinen kameraheilautus (ICM) Marjaniemen männikössä. Keväällä tehtiin kaveriporukalla myös mahtava lintumatka Espanjan Andaluciaan ja Gibraltarin ympäristöön, jonka kuvauksellinen anti oli erinomaisen onnistunut. Alkukesästä kuvasin Kalajoella ruokailleita pikkutiiroja. Pohjoisen luonnonkuvaajat (POLKU) järjesti kesällä petokuvausreissun Kainuuseen, jossa kameran eteen löytyi karhuja sekä ahmoja. Nämä on kyllä harvakseltaan käytynä hienoja kokemuksia. Alkuvuodesta hankin myös kuvauskopterin (DJI Mavic Pro), jonka myötä minulle avautui aivan uusi kuvakulma tuttuihinkin ympäristöihin. Samalla myös ajattelun täytyi muuttua, koska kuvakulma oli niin totutusta poikkeava – ja sehän inspiroi kovasti! Maisema Liminganlahdelta on koristanut paikallisia tienvarsia sekä alueesta kertovia artikkeleita jo parisen vuotta, Kalajoen Maakallan saaren ilmakuvapanoraama sijoittui Suomi 100-vuotta juhlavuoden Minun maisemani -kilpailussa ja Peurakaarojen kohtisuoraan yläpuolelta kuvattu suomaisema on päässyt sekä Vuoden luontokuvat (2018) kirjaan että Suomen Luonnon vuosikalenteriin (2020). Kesän lomareissut veivät jälleen Lappiin Saariselän tuntureille sekä Pyhä-Nattasen jylhiin maisemiin. Myös syksyllä kuvaamani aamuaurinkoa vasten lentävä joutsen on sijoittunut kuvakisoissa.
2018
Vuoden alun kuvastosta löytyy vain Oulussa paljon kuvattua lapinpöllöä. Talvilomalla teimme toisen reissun Hong Kongiin – vaikka reissu olikin toinen parin vuoden sisään, niin tällaisesta suurkaupungista löytyy kyllä hirveästi uutta jokaiselle reissulle. Nytkin suuri osa ajasta vietettiin kaupungin rauhallisemmilla osilla sekä vuorilla patikoiden. Heti kohta kotiuduttuamme tulikin jo ensimmäiset muuttolinnut sekä komeat auringonlaskut Perämeren jäistä vapautuvilla rannoilla. Näihin en kyllästy koskaan! Kiireisen kesän aikana kuvasin mm. Oulussa Yli-Iin maalaismaisemassa viihtynyttä sininärheä, auringonlaskua ja syksyn ensimmäisiä revontulia Oulujärven rannalla Kajaanissa sekä upeaa suoerämaata Simon Martimoaavalla. Loppukesän lomareissu vei Tallinnan vähemmän tunnetuille kaduille. Loppusyksyyn mahtui myös hienoja revontuliöitä ja yökuvausreissuja Limingan ja Lumijoen alueelle sekä retki Kalajoen Maakallaan ja Siiponjoen ruskamaisemiin. Loppusyksyllä pääsin edustamaan myös sen hetkistä kotikuntaani Liminkaa valokuvauksesta kertovassa tv-ohjelmassa (Mestarien maa). Liminganlahdelle kerääntyneet lintumassat tarjosivatkin runsaasti kuvattavaa syksyllä. Vuoden päättyessä kotikuntamme vaihtui Limingasta Kalajoelle, joka näkyi positiivisesti lähiretkeilyn määrässä ja kuvastossa.
2019
Vuosi alkoi jäätyvän Perämeren upeissa olosuhteissa, ja jatkui heti erittäin upealla revontulinäytöksellä. Pääsiäisenä sain onnekseni toteutettua useamman vuoden mielessä olleen ilmakuvan pääsiäiskokkojen poltosta Kalajokilaaksossa. Kesän lintukuvissa esiintyi runsaasti tiiroja, ja edellisiä vuosia enemmän toiminnallisia lintukuvia, joka mahdollistui kamerakaluston vaihtumisen myötä. Kesäöinä ja -aamuina olosuhteet olivat komeita, vaikka työpäivien välissä kuvaaminen olikin ajoittain raskasta, niin löytyi kameran kennolle mm. aina upea lapinpöllö ym. mieltä piristävää. Ilmakuvaus oli edelleen hyvin suuressa roolissa tekemisessäni mm. isojen työprojektien muodossa, mutta aina välillä kerkesin kuvata myös lähimaisemia kuten Kalajoen Rahjan saaristoa. Luontokuviini löytyi ajoittain myös muuta sisältöä rannoilta ja kaduilta, ja kuvaamiseni vuoden aikana oli aiempaan verrattuna huomattavan monipuolista. Kuvistani alkoi löytyä ihmisiä, ja ensimmäistä kertaa kävin harjoittelemassa myös urheilu- sekä studiokuvaamista.
Mitä vuosikymmenestä jäi käteen ja mitä sitten jatkossa?
Vuosikymmen oli näin jälkikäteen katsottuna monipuolinen, kiireinen ja se sisälsi paljon muutoksia monellakin elämän alueella. Osa muutoksista oli erittäin raskaita menetyksiä, mutta useiden positiivisten asioiden myötä kokonaisuus taitaa kuitenkin jäädä plussan puolelle. Valokuvauksen harrastuksen ja sivutyön, oppimisen ja kehittymisen sekä kuvallisen kerronnan vahvistumisen myötä vuosikymmen oli eräänlainen kasvutarina. Kasvutarina lintuharrastuksen havaintojen dokumentoinnista tavoitteelliseen kuvaamiseen ja kuvakerrontaan. Vaikka olenkin alkujaan lintukuvaaja, josta tuli luontokuvaaja, niin nykyisin koen olevani enemmän luontoa kuvaava valokuvaaja. Valokuvauksen rooli myös toimeentulon osana on kasvanut vuosi vuodelta viimeisten kolmen vuoden ajan. Ja sen rooli tulee todennäköisesti edelleen vahvistumaan, koska halu kehittyä ja oppia uutta sekä laajentaa omaa tekemistä on kova. Tämän vuoksi vuosikymmenen vaihteeseen mahtuu myös opintojen aloittaminen Keski-Pohjanmaan koulutysyhtymässä (Kälviä) kohti media-alan ammattitutkintoa valokuvaamisen osaamisalueella. Katsotaan sitten jatkossa, mitä kaikkea siitä seuraa…
Vuosikymmenen aikana myös tekniikan kehitys oli hurjaa. Vielä kymmenisen vuotta sitten harrastin lintuhavaintojen dokumentointia digiscouppaamalla eli kuvaamalla lintuja pokkarilla kaukoputken läpi. 2010-luvulle siirryttäessä järjestelmäkamera ja lintukuvausobjektiivi syrjäyttivät tämän harrastuksen, mutta sillä oli merkittävä vaikutus kuvanlaatuun ja kuvien käytettävyyteen esimerkiksi tänä päivänä. Nuista aiemmista digiscouppingkuvista riittää kyllä edelleen havaintojen muisteluun, mutta eipä niillä juuri muuta enään tee. Vuosikymmen meni käytännössä kokonaan Canonin leirissä, jossa kalustoni kehittyi pikkuhiljaa paremmaksi ja paremmin omaan käyttöön sopivaksi. Etenkin ensimmäisen täyskennoisen kameran (Canon 5D III) hommaamisen jälkeen kuvanlaatu parani huomattavasti – näin jälkikäteen Lightroomia plärätessäni. Samalla huomaan, että myös maisemakuvaus on alkanut kiinnostaa ihan eri tasolla, vaikka pitkään se olikin vain pokkarilla ja sittemmin kännykällä räpsimistä. Vuosikymmenen loppupuolella vaihtoehtojen määrä kasvoi samaa tahtia ja kamerarepun painon kanssa, ja aloin haaveilemaan kevyemmästä kalustosta. Olympus oli tekniikassa ja mielikuvissa hyvällä tasolla, mutta omaan käteen tuo järjestelmä ei kuitenkaan sopinut loppuun saakka.
Vuosikymmenen lopulla Sony julkaisi RX10 IV -kameransa, joka aiheutti melkoista hypeä ympäriinsä. Minäkin kokeilin kameraa ja se löysi nopeasti paikkansa kevyenä ja lähes kaiken kattavana pätevänä kamerana omassa arsenaalissani. Samalla alkoi kyteä ajatus, että olisikohan Canonin hidas kehitys jo nähty, ja aika suunnata katseet edistyneiden peilittömien kameroiden suuntaan. Parisen vuotta ajatusta pyöritellessäni tein asiassa lopullisen ratkaisun keväällä 2019 ja siirryin tämän hetken edistyneimmän täysikennoisten kameroiden valmistajan Sonyn leiriin. Vaihdossa meni läjä vanhaa Canonin lasia ja tilalle tuli kevyempi kasa Sonyn tekniikkaa. Ja täytyy kyllä näin jälkikäteen sanoa, että ei ole tarvinut katua! Molemmissa järjestelmissä on omat hyvät puolensa ja heikkoutensa, mutta Sonyn tarkennusjärjestelmä mm. liikkuvien eläinten tai ihmisten kuvaamisessa on jotain sellaista, minkä kanssa jouduin joka ikinen kerta aiemmin tuskailemaan. Enää ei tarvi tuskailla vaan kuvat onnistuvat niin kuin niiden haluaa onnistuvan. Kaikkia tilanteita ei vaan voi toistaa ja odottaa toista mahdollisuutta! Paras kamera tai kamerajärjästelmä on se, joka on aina mukana ja se, joka sopii parhaiten omaan kuvaamiseen. Siksi vaihtoehtoja ja oikeita vastauksia on yhtä paljon kuin on meitä kuvaajiakin.
Tekniikkapuolelta myös pienten ja helposti kuljetettavien dronejen (DJI Mavic -sarja) tulo markkinoille mullisti oman kuvaamiseni. Nyt esimerkiksi patikkamatkalle tai työreissulle tai vaikka pyöräretkelle voi ottaa päivärepussa kuljetettavaksi dronen ja kaiken kattavan järkkärin. Ja vielä jää tilaa vaikka eväille tai vaihtovaatteillekin. Tällaisesta ei vielä kymmenen vuotta sitten voinut haaveillakaan, joten nähtäväksi jää miten asia on seuraavan vuosikymmenen vaihtuessa. Dronejen tulo markkinoille mullisti myös valokuvaajien sekä esim. suunnittelu ja konsulttialan – ja monen muunkin alan – tehtäväkenttää. Mitä kaikkea sovellutuksia alalla vielä keksitäänkään, koska mahdollisuudet ovat moninaisia ja tekniikka kehittyy hurjaa vauhtia.
Tuleville vuosille on olemassa runsaasti suunnitelmia kuvauskohteista sekä kehittymisen paikoista – aika näyttää, miten niitä saa toteutettua. Lähiretkeily ja kuvaaminen kotiseudulla Kalajoella, nyt oman Kodin valmistuttua, tulee varmaan entisestäänkin kasvamaan. Täällä Perämeren upeilla rannoilla on luontoa kuvaavalle vielä runsaasti tekemistä ja kuvaamista. Sekä monta mahdollisuutta kehittyä monipuolisemmaksi kuvaajaksi.
Kuvaaminen ja kuvien käyttö sekä kuvan merkitys yhteiskunnassa on muuttunut hurjasti viime vuosina. Aika näyttää myös sen, mikä kuvan merkitys tulee olemaan yksittäisille ihmisille ja yhteisöille jatkossa. Kuvien vahvuus mm. dokumenttina on ollut kovassa murroksessa viime vuosina, mutta eiköhän niillä tulevaisuudessakin ole paikkansa monessa tekemisessä. Pitää seurata kehitystä ja mennä sitä polkua, mikä tuntuu kenestäkin hyvältä. Minä ainakin odotan jo innolla tulevaa Tokion matkaa, sieltä saatavia kuvia sekä kuvausideoita ja niiden kautta reissun muistelua myös seuraavan vuosikymmenen vaihtuessa.
